Uusi koti

Tai no, uusi ja uusi – olemme asuneet täällä kohta vuoden. Voisin kuitenkin kirjoittaa kodista jokusen sanan, koska siitä tulee kysymyksiä säännöllisin väliajoin.

Ostimme pian kaksi vuotta sitten uudiskohteen, rivarin läheltä edellistä kotiamme. Päädyimme vaihtamaan kotia vähän sattuman kaupalla. Olin kauppaan kävellessäni bongannut kivannäköiset, rakenteilla oleva talot samalta alueelta ja aloin googlata valmistajaa. Selvisi, että tulossa oli toinenkin kohde ja siellä oli vielä vapaita koteja. Edellisessä kodissamme olisi pitänyt remontoida 90-luvun alkuperäisessä asussa olevat vessa ja kylpytilat ja pihakin olisi kaivannut uudistamista. Pankkireissu olisi siis joka tapauksessa ollut edessä, mutta päädyimmekin neuvottelemaan asuntolainasta uuden kodin hankintaa varten.

Rakennuttajalla oli varsin laadukkaat, neutraalit ja stailit materiaalivalinnat koteihin, mutta muutamia muutoksia teimme. Käytimme käyttöullakko-option ja rakennutimme yläkertaan kaksi reilunkokoista huonetta. Näistä ei taida vielä olla yhtään kunnon kuvaa, koska meillä on edelleen purkamattomia muuttolaatikoita yläkerrassa. Jospa ne siitä koronteenin aikana tyhjenisivät? Yläkerrassa on harrastustilaa: telkkarihuone ja kotipunttis, joista jälkimmäinen on noussut arvoon arvaamattomaan näinä aikoina.

Keittiössä vaihdoimme välitilaan suunnitellun lasin paikalle laatat. Valitsimme samat laatat kuin edellisessä kodissamme ja ne ladottiinkin samaan tapaan tiililadonnalla. Saumauksen väri sentään vaihdettiin tummanharmaasta valkoiseksi. Myös seinien väri on sama kuin edellisessä kodissa, Tikkurilan G487. Tämä on ollut luotto-greigeni aikojen alusta asti, mitäpä sitä turhaan hyvää vaihtamaan.

Muita perusversioon tekemiämme muutoksia olivat takka ja kaikkien kaappien vetimet. Takka on Nordpeisin Praha. Takaksi halusimme kulmikkaan tulisijan, jota voisi katsella useammasta suunnasta. Takka oli erityisesti mieheni haave, johon olen itsekin nyt kovin mieltynyt. Vähän tylsät perusvetimet vaihdettiin marmorisiin nuppivetimiin kaikissa huoneissa. Sen verran annoin trendille periksi. Vaikka kyseessä on näennäisesti pieni muutos, vetimien vaihtaminen vaikuttaa minusta ilmeeseen todella paljon.

Viimeinen muutos, jonka teimme, oli peilikaappien poistaminen sekä pikku-WC:stä että kylppäristä. Niiden tilalle valittiin yksinkertaiset peilit ja valaisimet. Siinä kaikki muutokset, jotka teimme.

Keittiö on skandimodernimpi kuin johon olisimme kenties itse päätyneet, mutta sopii tähän kotiin hyvin. Keittiön vaihtaminen olisi myös ollut iso kustannus. Uudiskohteessa kaikki muutokset kun maksavat. Koska uusi koti sijaitsee niin lähellä vanhaa, seurasimme rakennusvaihetta tarkkaan ja kävimme uuden kodin luona kävelyllä viikoittain. Meistä ei olisi rakentajiksi, mutta tämäntyyppinen uuteen muuttaminen sopi meille, prosessi oli varsin huoleton. Rakenteilla olevaa kohdetta pääsi katsomaan halutessaan ja yhteydenpito pelasi. Kodin luovutuksen jälkeen ei ollut ihan niin mutkatonta ja säätöä on riittänyt yhdestä jos toisestakin asiasta. En uskalla edes kuvitella säädön määrää, jos olisimme rakennuttaneet omakotitaloa. Uudiskohteessa ensimmäinen vuosi on vielä sellaista reklamoimisaikaa ja valituslistalla on vielä selvittämättömiä asioita. Olemme olleet tosi tarkkoja ja vaativiakin, onhan kyse elämämme suurimmasta investoinnista. Kesäkuuhun mennessä kaiken pitäisi kuitenkin olla viimeistään jiirissä.

Ja ai niin, yhden muutoksen teimme vielä! Laitoimme tuollaisen älylukon, sellainen meillä oli edellisessäkin kodissa ja olemme olleet siihen tosi tyytyväisiä.

Sisustuksellisesti hyppäsimme piirun verran modernimpaan suuntaan kuin edellisessä kodissamme. Lopputulos on kompromissi minun, joka tykkään vähän runsaammasta, ruotsalaistyylisestä sisustuksesta ja mieheni, josta paljastui moderni ja skandinaavinen minimalisti, välillä. Paljon täällä on vielä kesken, mutta saa toki tässä vaiheessa ollakin. Lähes kaikki matot puuttuvat, vierashuoneessa ei ole kattovalaisinta ollenkaan ja meidänkin makkarissamme väliaikaisratkaisu. Yläkerrasta puuttuu säilytyskalusteita, jotka pitäisi hankkia ennen kuin loputkin muuttolaatikot voi purkaa. Haaveilen sellaisesta tanskalaisista sisustuslehdistä tutusta, rennon tyylikkäästä kodista, jossa on paljon tyhjää, mutta kuitenkin kodikas, lämpöinen fiilis.

Ne loput 11

Apinoimme kaimani kanssa Perjantain parhaat -podcastiimme Eeva Kolun taannoisen blogipostauksen 21 asiasta, jotka tuottavat hyvää mieltä. Jotta jakson pituus olisi pysynyt säällisissä rajoissa, rajasimme määrän kymmeneen per tyyppi. Koska aikaa tuntuu nyt olevan yhtäkkiä käsillä runsaastikin, listaan ylijääneet yksitoista tähän. Sattumalta moni näistä sopii myös tähän eristäytyneisyyden aikaan.

Lapsen kanssa tanssiminen ja soittimien heiluttelu Kirjoitan heiluttelu, koska sitähän se on, ei ihan musisointia, mutta jotain sinne päin. Kolmevuotias pysyy yllättävän hyvin oikeassa tahdissa rytmimuniensa kanssa. Sen sijaan lautapelejä en edes yrittäisi tämän ikäisen kanssa. Tulisin hulluksi.

Järjestyksessä oleva keittiö Ruuhkavuosimutseille, jotka ovat vähän väsyneitä, annetaan usein se viisasteleva neuvo, että ”ei kotona tarvitse aina olla tip top”. Eikä ei tarvitsekaan, jos ei ole sellainen ihminen, jolle sillä on merkitystä. Itselläni kuitenkin sielu lepää, kun aamulla saa tulla keittiöön, joka on siisti ja napsauttaa illalla valmiiksi ladatun kahvinkeittimen päälle.

Heppatallilla käyminen Tämäkin on asia, jota teemme yhdessä lapsen kanssa.

Arkiruokakerho Tämä on jokaviikkoinen kohokohta, eikä sellaista murhetta olekaan, joka ei arkiruokakerhossa paranisi. Lapset saavat leikkiseuraa (nykyään leikkiä on jo paljon enemmän kuin tappeluita) ja aikuiset, no, aikuisseuraa. Varsinkin minulle, joka vedän arkea tosi paljon yksinäni, tämä korostuu.

Tietyt näkymät kotona Vaikea selittää, mutta ehkä joku ymmärtää? Itselleni on muodostunut sellaisia lempparikohtia, joita tuijottelen mielelläni. Ne näkyvät usein kuvissanikin.

Telkkarin (suoratoistopalvelun) katsominen sängyssä Meillä ei ole telkkaria olohuoneessa vaan meillä on makuuhuoneessa televisio ja yläkerrassa erillinen telkkarihuone. Tämä tekee sen, että laite ei ole koskaan päällä ikään kuin taustalla vaan kun sitä katsotaan, niin sitä katsotaan. Yleensä katsominen on laatusarja suoratoistopalvelusta. Jotenkin saan sängyssä telkkarin katsomisesta mieluisan muiston ajoista, jolloin reissasin paljon ja vietin paljon aikaa hotelleissa, tosin silloin ruudulle oli yleensä CNN. Jos on oikein dekadentti olo, juon lasin viiniä samalla.

Piirtely Odotan jo aikaa, kun lapsi malttaa viihtyä vähän pidempään piirustushommien äärellä. Kävin koko lapsuuteni kuvataidekoulussa ja tykkään edelleen piirrellä ja ihailen ihmisiä, jotka osaavat piirtää taitavasti. Itse osaan piirtää vain hevosia hyvin, niitä olen varmaan harjoitellut tarpeeksi.

Päiväunet Koskaan ei ole harmittanut, että antoi periksi uneliaisuudelle kesken päivän. Päin vastoin, kaipasin päivällä nukahtamisen taitoa enemmän kuin koskaan vauvavuonna, jolloin jostain syystä väliaikaisesti menetin sen. ”Nuku kun vauva nukkuu”, they said. Sanonko, mitä olisi tehnyt mieli vastata?

Se ääni, joka kuuluu kun imuriin menee oikein kunnolla leivänmuruja sun muuta En tykkää siivoamisesta yhtään, mutta tässä on jotain tyydyttävää.

Lakatut kynnet Äidilläni on aina kynsilakkaa, on ollut niin kauan kuin muistan. Tämän olen perinyt häneltä, vaikken ole aivan yhtä säntillinen. Minulla on kynsilakkaa käsissä 80% ajasta, varpaankynsissä aina. Pidän kynnet aina tosi lyhyinä ja ne ovat yleensä joko viininpunaiset tai vaaleanpunaiset. Joskus revittelen jollain ihan kreisillä beigellä. Lakatuista kynsistä tulee huoliteltu olo. Sen sijaan tukka minulla on aina vähän sekaisin ja ilman meikkiäkin olen usein.

Sauna Meillä on ekaa kertaa omassa kodissa kiva kylppäri, joka varmasti omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että saunassa on mukava istuskella pitkäänkin. Monesti saunon kynttilänvalossa. Jos olen yksin uimahallissa, menen aina höyrysaunaan. Mikä autuus!

Valoa kohti

Havahduin äsken siihen, että kello oli melkein puoli seitsemän, eikä ulkona ollut vielä pimeää. Ja viime aikoina olen onnistuneesti bongaillut valonsäteitä ja saanut niitä vielä taltioituakin. Miten ihanaa, että valo ei ole enää vain latteaa, harmaata mössöä vaan sellaista, joka heittää myös varjoja ja joka tuntuu jo lämpimältä.

Meille kotiin on ilmestynyt aina vain lisää vaaleanpunaista. Kuvan tyynynpäällinen on uusi, ostin sen Cobellosta. Lisääntyvä valo on innostanut myös kunnostautumaan kodin laittamisessa. Olen purkanut yläkerrasta muutaman muuttolaatikon ja nyt uskon vakaasti, että viimeisetkin kolme saadaan purettua ennen juhannusta. Olen jatkanut mattopohdintoja, ollut kärsivällinen ja pohtinut lisää. Samaten olen funtsinut valaisimia, joita vielä tarvitsemme. Oman makuuhuoneemme kattoon halajan Louis Poulsenin Radiohusia ja vierashuoneeseen Flosin IC LIghtsia.

Juuri nyt inspiroi:
– Kadun aurinkoinen puoli.
– Kaikki kukalliset vaatteet.
– Jonkinlainen huvilamaisuuden tuominen sisustukseen. Ei vielä mitään hajua, miten.
– Ajatus yrteistä ruukuissa terassilla.
– Meditaatioharjoituksen jälkeinen pötköttely yläkerran jumppasalissa sateella ja pisaroiden ropina kattoikkunoihin.

Samaan aikaan inspiroi ja tekee hulluksi:
– Kolmevuotiaan kyselyikä. Inspiroivaa silloin, kun kysymykset ovat lajia ”mitä on politiikka”, ”mitä on rakkaus” ja miten lentokoneen moottori käynnistetään”. Hulluksi tekevää, kun kysytään viidettätuhannetta kertaa, miksi jotain Emiliaa kuulutettiin Flamingon kylpylässä vastaanottoon kaksi kuukautta sitten.

Vaaleanpunainen

Tein podcastissa ja Instagramissa yhteistyön Hakolan kanssa ja kuvasin yhteistyön kautta saamaani Day-tuolia ja rahia. Vaaleanpunainen viehättää tällä hetkellä todella paljon. Liekö syynä kolmevuotiaan vaikutus minuun vai se, että talvi on ollut niin poikkeuksellisen pimeä, harmaa ja ankea. Juttelin työkaverinikin kanssa siitä, että eipä ole tullut niitä tavallisia valkoisia kukkakimppuja tänä vuonna ostettua vaan sitä himoaa väriä, väriä, väriä.

Vaaleanpunaista on asettunut mun tukkapampuloihin ja kynsilakkoihinkin. Omistamani vaaleanpunaiset vaatteet ovat sen verran kesäisiä, että ne saavat odotella kaapissa vielä hetken, mutta ennustan niille runsasta käyttöä kevään edetessä.

Nyt inspiroi (toistaiseksi ajatuksen tasolla):
– Puutarhanhoito. Who knew?! Juuri, kun pääsimme pihasta eroon ja saimme tilalle lähinnä valtavan terassin, tekee mieli upottaa sormet multaan. Ensi kesänä on siis odotettavissa lukuisia ruukkuviljelmiä. Lapsikin alkaa olla sen verran iso, että hän varmaan tykkää pienistä istutustehtävistä ja kasvun seuraamisesta.
– Naapurin puutarhanhoidon seuraaminen. Meitä vastapäätä asuvilla naapureilla on fantastisen ihana ja runsas puutarha, joka ilahduttaa meitäkin levittäytyessään silmiemme eteen. En malta odottaa syreenien kukkimista ja niiden huumaavaa tuoksua.

Hotel life

Sisustusterveisiä Kanarialta! Lomailimme perheen kanssa tällä viikolla Gran Canarialla, Melonerasin alueella. Yövyimme Riu Palace Oasis -hotellissa, jonka ohi olin lentoemäntävuosinani saarella käydessäni monesti kulkenut ja ajatellut, että jos joskus olisin Gran Canarialla lomalla, siellä voisi olla kiva yöpyä. Ja kyllä oli, suosittelen lämpimästi. Lapsiperheille erityisesti, vaikka rollaattoreita taisi ajoittain olla hotellin aamiaisella enemmän kuin rattaita (toisaalta helppo liikkua rattaidenkin kanssa, koska hotelli on esteetön). Aamupala oli verraton, illallisbuffa laadukas, altaat kunnolla lämmitettyjä ja niitä oli monta. Huone oli peruskiva, mutta ei kylppäriä lukuunottamatta inspiroinut sisustussilmää. Sängyt hyvät, tyynyt samoin. Lapsille oli joka päivä jumppadisco, eikä kielimuuri haitannut ainakaan meidän kolmevuotiasta. Ja rattaista puheen ollen: taisi olla meidän viimeinen matkamme rattaiden kanssa. Niin se aika rientää!

Eniten inspiroi:
– Musta marmori.
– Näyttävät valaisimet (aloituskuvassa on kattovalaisin).

Okei, noita kahta varten ei olisi tarvinnut matkustaa, olivat tiedossa jo entuudestaan. Mutta tässäpä yllättäjä: turkoosi väri sisustuksessa. Kolmevuotias risti aulan Elsa-huoneeksi. En tiedä, sopisiko turkoosi meille kotiin, mutta kylläpä näytti raikkaalta tuolla. Vessasta tyttö huokaisi, että onpa ihana vessa. I agree!

Marmori

Olen hangoitellut marmorivillitystä vastaan monta vuotta, mutta pikkusormi on nyt annettu. Kai tämä liittyy jotenkin siihen, että mitä tutumpaa, sen pidettävämpää. Nyt marmoria on näkynyt jo niin pitkään, että se vaikuttaa asettuneen klassikoksi, eikä jäänyt ohimeneväksi muodiksi. Muualla maailmassa marmori on toki ollut klassikko aina, mutta skandimodernissa tyylissä ei ehkä? Marmori sopii minulle pieninä annoksina: kaappien vetimien nupeissa, tässä pienessä alustassa olkkarin pöydällä, kynttilän aluslautasessa ja tuossa koriste-esineessä.

Sisustuksessa nyt inspiroi muuten:
– Matot. Puuttuvat meiltä edelleen lähes kaikkialta, mutta ajatustyö rullaa.
– Valaisimet. Makkarista ja vierashuoneesta puuttuvat vielä kattovalaisimet. Minulla on monia vaihtoehtoja, joten aikaa kulunee vielä hankintoihin. Ja missä vaiheessa näyttävistä valaisimista pitävän ihmisen koti alkaa muistuttaa valaisinkauppaa, eikä kotia? Tämä on vielä ratkaisematta.
– Vaaleanpunainen. Tämä on work in progress, näette pian.

Muualla kuin sisustuksessa nyt inspiroi:
– Palmut. Ensi viikolla lomareissuun, woop!

Väri ja kepeys

Juuri nyt inspiroi:
– Värit ja huolettomuus, vastapainona sateiselle ja ankealle tammikuulle, inhokkikuukaudelleni.
– Värikkäät kuivakukat. Nappasin työhyvinvointipäivästä jääneitä minikimppuja kotiin ja aion kokeilla niiden kuivattamista. Syksyllä eräässä pressissä kuulemani ohje tähän oli, että jos kukkia aikoo kuivattaa, ne pitää ottaa hyvissä ajoin pois vedestä, varret eivät saa yhtään ehtiä mätänemään. Ultima Thule -lasit ovat mun miehen vuosipäivälahja töistä. Tiesittekö, että Ultima Thule otettiin aikanaan Finnairilla käyttöön juuri New Yorkin reitille? Ilmankos tykkäänkin sarjasta.
– Samaisessa työhyvinvointipäivässä kahdella ihmisellä oli päällä pinkki neule mustien housujen kanssa. Kopioin heti, juuri nyt tarvitaan väriä. Oma neuleeni on J.Crew’n.
– Pinkin ja korallin sävyt.
– Kolmevuotiaan liikkis osallistuminen asetelmien tekoon – hän toi omasta leikkikeittiöstään parit kasvit oman asetelmani täydennykseksi.
– ABBAn musiikki. Sanoinko jo kepeys ja huolettomuus? Ja onhan ABBAlla mielettömän hyviä biisejä.

Taidelasi

Ystäväni on töissä Fiskarsilla ja hän tiesi kertoa, että taidelasikeräily alkaa niin, että ostaa viattomasti vain yhden Oiva Toikan lasilinnun. Olin mielestäni ovela ja väistin porttiteorian, kun lainasin töistä tuollaisen lasihedelmän, koska en voi tälle uudelle kiinnostuksenkohteelle mitään.

Nyt inspiroi: Iittalan kevät 2020. Pari kuvista syksyllä järjestetystä pressistä.

Unelmien aamiainen

Glorian ruoka ja viini on yksi suosikkilehdistäni. Jostain syystä tulee usein kokattua ainoastaan niitä kansireseptejä. Onneksi kannessa oli tällä kertaa vohveleita. Vohveleiden keltainen väri tulee kurkumasta, entisestä löyhän miehen sahramista, nykyisestä muotimausteesta. Googlaa turmeric, jos et usko.

3-vuotiaalle laitoin päälle turkkilaisen jugurtin sijaan vaahterasiirappia hälventämään keltaisen värin aiheuttamia epäilyksiä.

Inspiroi::
– veriappelsiini
– veriappelsiinimehu
– verigreippi.

Create your website at WordPress.com
Aloitus